perjantai 8. toukokuuta 2015

Jännetupentulehdus on hiljentänyt minut pakkokeinoin, mutta innostukseni ei ole laantunut. Uhmakkaasti näpyttelenkin vasurilla kuulumiset meidän lintukodostamme!

Barbie Girl - uudelta kutsumanimeltään Taisto - muutti uuteen kotiinsa. Omistajaksi sain sille mitä parhaimman harrastajakodin pienestä poikaparvesta. Koulutukseni ja pikkuisen kultainen pelottomuus mahdollistivat poikasen saamisen häkkiin luoksekutsun ja hirssin voimin, vaikka se ei ollut vielä koskaan käynyt varsinaisesti häkissä. Jonkin aikaa siinä jouduttiin seisoskelemaan, mutta muutaman toiston jälkeen Taisto astui itse matkahäkin orrelle ja sain oven suljettua. Orrelle astumista ja luoksetuloa olimme treenanneet ahkerasti oma-aloitteisuuttapalkitsemalla. En olisi voinut olla ylpeämpi!

Tipu täytti 20 vuotta Vappuna! Se on edelleen erinomaisessa sulassa ja virkeä, vaikka olemukseltaan opitusti passiivinen käsinruokintamenneisyytensä takia. Se on kuitenkin saanut yskäkohtauksia, joihin ei olla monen eläinlääkärikäynnin ja lääkekuurin avulla saatu selvyyttä. Eläinlääkäri piti nukutusta vaativia perusteellisempia tutkimuksia liian riskialttiina ja Tipun perusvointi on kuitenkin hyvä.

Bailando on vielä sairastumisperuutuksen vuoksi minulla. Sen kesyttäminen on jäänyt ikävästi käteni vuoksi kesken, mutta siitä on tullut todella kaunis ja hirssiä se käy kutsusta syömässä.

Papu muutti viimein uuteen kotiinsa kasvatuksesta kiinnostuneelle Viiville, jossa se kesyyntyi heti käsikesyksi ja sai uudeksi nimekseen Kaiji. Tipsu on myös reipastunut ja syö hirssiä kädestä. Sille ei ole vielä löytynyt kotia.

Oma-kasvattini kanelinvärinen Vaapukka muutti meille takaisin, kun sen kolmipäinen sisaruskokoonpano ei toiminutkaan. Kokemusteni ja kuulemani perusteella olisinkin erittäin varovainen kolmikoiden tai parvien kanssa siniviiriäisten kohdalla. Meillä kävi valitettavasti niin, että yöllä säikähdyksestä puolitoistametrisen väliverkko-oven yli pyrähtänyt valkoinen Herukka-viiru löytyi aamulla pahasti nokittuna kaksikon puolelta. Sen selkänahka oli repeytynyt n. 5 cm halki. Onneksi sain sen hoidettua ja uskomatonta kyllä, se kasvatti uuden nahan sulkatuppineen muutamassa viikossa takaisin ja on nyt entisensä näköinen! Sama kävi aikoinaan edesmenneelle Terva-kukolle, jonka selässä kasvoi myöhemmin vain hieman kiharat sulat. Ällistyttäviä ominaisuuksia kanalintujen iholla. En voisi kuvitella ihmisen kasvattavan uutta päänahkaa hiuksineen lihasten päälle ilman erityistoimenpiteitä..

Herukka uhmasi kahdesti kuolemaa, mutta on taas kuin uusi lintu.

Sama viiriäinen selvisi täpärästi viikkoa aikaisemmin rajusta toimenpiteestäni, jossa pusersin juuttuneen nahkamunan ulos. Laajempi kuvaus löytyy foorumilta. Se, että olen melkein menettänyt kauniin lintuni kaksi kertaa, lisää toivettani löytää sille kukkopuoliso. Siten saisin myös korjattua tilanteen, jossa kolmas joutuu verkon taakse yksin.

Olen aikaisemmin kertonut Piun innokkuudesta munia milloin undulaatille kuin ruokakupillekin. Olen antanut sen hautoa kyllästymisajatuksessa aviaarion lattialla. Olen läpivalaisulla tarkastanut munat hedelmöittymättömiksi. Piu on paritellut useasti nyt Naavan kanssa ja Naava on ottanut puolet haudontavuoroista, joten olen harkinnut niiden kunnollista pesittämistä jossain vaiheessa riippuen kesän häiriötä aiheuttavista remonteista. Alun perin mietin Piuta Aatokselle, joten asia on vielä vähän auki ja riippunee myös siitä tehtailevatko harmaa pari itsekseen hedelmällisiä munia, jotka voisi siirtää pönttöön.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti