Siniviiriäisten yhdistäminen ja poikasen elvytys

Siniviiriäisten yhdistäminen

Poikaset sietävät yleensä toisiaan hyvin siihen saakka, kunnes ne alkavat saana noin viisiviikkoisina alkavat tulla sukukypsiksi. Tämä poikue on vielä aikuisinakin hyvää pataa keskenään aviaarioon siirrettynä.

Siniviiriäiset ovat pareittain pidettäviä lintuja. Useita muita viiriäislajeja pidetään parvissa, joten moni yrittää samaa myös sinisillä. Siniviiriäisten yhdistämisestä ja parvikoosta tulee puhuttua paljon poikasten varaajien kanssa, eikä asiasta löydy ainakaan suomen kielellä juurikaan ohjeita, joten omaan kokemukseeni ja oppimaani pohjautuen pohtiva ohjeistava kirjoitus lienee paikallaan!

Helpointa on ottaa kasvattajalta valmiiksi toisiinsa tottunut sisaruspari tai jo toisiinsa tottunut pariskunta. Varsinkin pesitystä suunnitteleva joutunee hankkimaan viirunsa eri paikoista, jolloin linnut täytyy totuttaa toisiinsa. Siniviiriäiset ovat kivoja ja vaivattomia lemmikkejä, joiden huonoin puoli on niiden herkkyys tappeluille. Joskus ikävimmissä tapauksissa tappelu voi johtaa kuolemaan. Tärkeintä harrastuksessa onkin pitää huoli, että linnut tulevat keskenään hyvin toimeen. Useimmiten alun jälkeen pariskunta on lopun elämäänsä kuin paita ja peppu, mutta joskus etenkin hautominen ja keräämättömien munien puolustaminen voi johtaa kanan yllättävää aggressiivisuuteen. Joskus kukot ovat myös liian innokkaita parittelemaan alistuvan kanan kanssa, mikä voi johtaa jahtaamiseen ja stressaantumiseen. Kipeä lintu voi myös muuttua puolustavaksi, mikä taas voi enemmän provosoida toista hyökkäämään. Suosittelenkin, että kyyryssä alistuminen, kiivas potpotus ja hyökkäily haavoista puhumattakaan johtaa aina ainakin väliaikaiseen eristämiseen, jotta linnut saavat rauhoittua. Suurissa jaloittelutiloissa riidat eivät välttämättä kärjisty, koska linnut pääsevät toisiaan hyvin pakoon ja esimerkiksi hautova kana saa tarpeeksi omaa rauhaa.

Jotkut siniviiriäiset tulevat heti toimeen päästyään samaan asumukseen ja nukkuvat ensimmäisen yönsä pyllyt vastakkain. Etenkin suurissa tiloissa kasvaneet poikaset voivat sietää toisiaan hyvin pienessä parvessa, ja silloin tällöin kuulen, että kukko ja pari-kolme kanaa ovat asuneet pitkään sopuisasti keskenään. Itselläni on tällä hetkellä myös kaksi nuorta kukkoa, jotka pitävät kovasti toisistaan, kun joskus taas kolmas pyörä tai kilpaileva kukko aiheuttaa välittömän tappelun. Nämäkin ovat yksilöitä. Valitettavasti sopuisasti käyttäytyneet linnut voivat joskus yllättää ja itse tein kamalan virheen luottaessani liikaa kasvattieni kiltteyteen ja jouduin hautaamaan kasvattamani smokki-kanan epäonnisen yhdistämisen jälkeisenä aamuna. Se sai minut kirjoittamaan säännöt, joita noudattamalla minimoi riskit vastaavanlaiseen surutapahtumaan. Valitettavasti vaisto ja aikaisempi kokemus eivät aina johda oikeisiin intuitioihin. Tässäpä siis minun ohjeeni turvalliseen yhdistämiseen ja yhteiseloon:

• Siniviiriäisiä pidetään pareittain: kukko+kana sekä kana+kana -yhdistelmät toimivat yleensä parhaiten.
• Älä laita uutta lintua pariskunnan asumukseen.
• Yhdistä parit molemmille uudessa asumuksessa tai sisustuksessa, jotta aikaisempi asukki ei puolusta kotiaan.
• Älä yhdistä uutta lintua hautovan tai pesäänsä munia kerryttäneen kanan kanssa - se useimmiten puolustaa pesäänsä.
• Suosittelen aina uusien lintujen totuttamista toisiinsa aluksi verkkoseinän tai lasin takana.
• Erota jahtaavat ja potpottavat linnut uudestaan, jos yhdistäminen ei aluksi onnistu.
• Älä yhdistä lintuja, joilla on haavoja: ne voivat provosoida toista nokkimaan lisää.
• Huolehdi, että linnuilla on suojapaikkoja ja tarpeeksi tilaa paeta toista lintua tarvittaessa.
• Seuraa yhdistettyjä pareja erityisen huolellisesti ainakin muutaman päivän yllättävien tappeluiden varalta.
• Älä lannistu! Joillakin linnuilla kestää tottua toisiinsa. Kunhan linnut eivät stressaannu ylettömästi tai noki toisiaan, aluksi riitelevästä pariskunnasta voi tulla erottamaton. Riitelyn jälkeen tauko erillisissä asumuksissa voi antaa mahdollisuuden uuteen rakkauteen - pariskunta voi tutustua toisiinsa uudestaan. Kaikkien kemiat eivät kuitenkaan välttämättä kohtaa ja joskus toisen linnun vaihto voi olla ratkaisu.

Uuteen asumukseen siirtyminen aiheuttaa yleensä ainakin muutaman päivän pöllämystymisen. Tätä mielialaa voi käyttää yhdistämisessä hyväksi, sillä kumpikaan ei puolusta asumustaan. Hämmentyneet linnut saattavat hakeutua toistensa viereen nukkumaan. Yhdessä nukkuminen on erittäin hyvä merkki!

Jännetupentulehdus on hiljentänyt minut pakkokeinoin, mutta innostukseni ei ole laantunut. Uhmakkaasti näpyttelenkin vasurilla kuulumiset meidän lintukodostamme!

Barbie Girl - uudelta kutsumanimeltään Taisto - muutti uuteen kotiinsa. Omistajaksi sain sille mitä parhaimman harrastajakodin pienestä poikaparvesta. Koulutukseni ja pikkuisen kultainen pelottomuus mahdollistivat poikasen saamisen häkkiin luoksekutsun ja hirssin voimin, vaikka se ei ollut vielä koskaan käynyt varsinaisesti häkissä. Jonkin aikaa siinä jouduttiin seisoskelemaan, mutta muutaman toiston jälkeen Taisto astui itse matkahäkin orrelle ja sain oven suljettua. Orrelle astumista ja luoksetuloa olimme treenanneet ahkerasti oma-aloitteisuuttapalkitsemalla. En olisi voinut olla ylpeämpi!

Tipu täytti 20 vuotta Vappuna! Se on edelleen erinomaisessa sulassa ja virkeä, vaikka olemukseltaan opitusti passiivinen käsinruokintamenneisyytensä takia. Se on kuitenkin saanut yskäkohtauksia, joihin ei olla monen eläinlääkärikäynnin ja lääkekuurin avulla saatu selvyyttä. Eläinlääkäri piti nukutusta vaativia perusteellisempia tutkimuksia liian riskialttiina ja Tipun perusvointi on kuitenkin hyvä.

Bailando on vielä sairastumisperuutuksen vuoksi minulla. Sen kesyttäminen on jäänyt ikävästi käteni vuoksi kesken, mutta siitä on tullut todella kaunis ja hirssiä se käy kutsusta syömässä.

Papu muutti viimein uuteen kotiinsa kasvatuksesta kiinnostuneelle Viiville, jossa se kesyyntyi heti käsikesyksi ja sai uudeksi nimekseen Kaiji. Tipsu on myös reipastunut ja syö hirssiä kädestä. Sille ei ole vielä löytynyt kotia.

Oma-kasvattini kanelinvärinen Vaapukka muutti meille takaisin, kun sen kolmipäinen sisaruskokoonpano ei toiminutkaan. Kokemusteni ja kuulemani perusteella olisinkin erittäin varovainen kolmikoiden tai parvien kanssa siniviiriäisten kohdalla. Meillä kävi valitettavasti niin, että yöllä säikähdyksestä puolitoistametrisen väliverkko-oven yli pyrähtänyt valkoinen Herukka-viiru löytyi aamulla pahasti nokittuna kaksikon puolelta. Sen selkänahka oli repeytynyt n. 5 cm halki. Onneksi sain sen hoidettua ja uskomatonta kyllä, se kasvatti uuden nahan sulkatuppineen muutamassa viikossa takaisin ja on nyt entisensä näköinen! Sama kävi aikoinaan edesmenneelle Terva-kukolle, jonka selässä kasvoi myöhemmin vain hieman kiharat sulat. Ällistyttäviä ominaisuuksia kanalintujen iholla. En voisi kuvitella ihmisen kasvattavan uutta päänahkaa hiuksineen lihasten päälle ilman erityistoimenpiteitä..

Herukka uhmasi kahdesti kuolemaa, mutta on taas kuin uusi lintu.

Sama viiriäinen selvisi täpärästi viikkoa aikaisemmin rajusta toimenpiteestäni, jossa pusersin juuttuneen nahkamunan ulos. Laajempi kuvaus löytyy foorumilta. Se, että olen melkein menettänyt kauniin lintuni kaksi kertaa, lisää toivettani löytää sille kukkopuoliso. Siten saisin myös korjattua tilanteen, jossa kolmas joutuu verkon taakse yksin.

Olen aikaisemmin kertonut Piun innokkuudesta munia milloin undulaatille kuin ruokakupillekin. Olen antanut sen hautoa kyllästymisajatuksessa aviaarion lattialla. Olen läpivalaisulla tarkastanut munat hedelmöittymättömiksi. Piu on paritellut useasti nyt Naavan kanssa ja Naava on ottanut puolet haudontavuoroista, joten olen harkinnut niiden kunnollista pesittämistä jossain vaiheessa riippuen kesän häiriötä aiheuttavista remonteista. Alun perin mietin Piuta Aatokselle, joten asia on vielä vähän auki ja riippunee myös siitä tehtailevatko harmaa pari itsekseen hedelmällisiä munia, jotka voisi siirtää pönttöön.