perjantai 20. maaliskuuta 2015

Poikaset kesyyntyivät

Sain Aatoksen ja Aieen rauhoitettua vähentämällä aviaarion puolen valoja muutamaksi  päiväksi, joten poikasetkin pääsivät suurempaan tilaan. Ensimmäisellä hirssitarjonnalla pienet seurasivat isompia syömään kädestä. Kun aikuiset vetäytyvät levolle, näillä riitti vielä tarmoa tulla kädelle. Nyt ne tulevat jo kutsusta välillä jopa lentämällä suoraan kädelle. On niin mieletön tunne, kun niillä ei ole ikäviä kokemuksia minusta ja niiden luottamus on niin  viatonta ja oma-aloitteista. Nyt on onnistunut olo!

Kuvat tulivat pääosin Barbie Girlistä, koska Bailando oli kuvaushetkellä hieman uninen.

Reipas Barbie Girl. Välillä sormeni osuvat sen siipiin, niskaan ja poskiin, mutta ei tämä koe sitä millään lailla uhkaavaksi.


Pikku-Barbie on hyvin saman näköinen Aatoksen kanssa. Sillä on hieman enemmän vaaleaa kaulusta ja valkoiset pilkut suunpielissä.

Aatos

Joukko vaaleita dominoivahopeita. Oikealla Aie ja Aatos sulkasatoisina. 



Tässä taiteellisessa kuvakulmassa näkyy kaikki valkokasvo-dominoivahopeani. Voimakas reunakuvio vasemmalla kuuluu Aieelle, joka on näistä kaikista tummin. Barbie Girl istuu lähimpänä orrella, sen takana selin isä Möökö, jossa näkyy kuinka vaaleaksi väri voi muuttua muutamien vuosien kuluessa. Äärioikealla Aatos. (Äärivasemmalla kurkkii Myytti, pinnoissa roikkuu Milja, punainen poski kuuluu Naavalle ja harmaa selkä alareunassa on Havun. Poikasten kanssa parvikoko on hetkellisesti ylittänyt mielestäni sopivan yksilömäärän, sillä meillä on myös kaksi hoitolintua.)

Loppukevennyksenä Barbien ilme!


tiistai 10. maaliskuuta 2015

Poikasten kuulumisia

Poikaset ovat nyt hellyyttävimmässä ikävaiheessa. Niillä menee oikein hyvin ja ne kasvavat hienosti tutustuen ympäristöönsä. Ne ovat oppineet syömään hirssiä, joten voin käyttää niiden uteliaisuutta ja ruokahalua apuna houkutellakseni niitä pikku hiljaa luokseni. Valitettavasti pesintä ei omalta kohdaltani ole sujunut stressittömästi ja olen joutunut selvittämään monia ongelmia. Kerron niistä siksi mielelläni avoimesti, etten anna pesittämisestä vääristyneen ihanaa ja huoletonta kuvaa.

Möökö eli poikueen isä alkoi nyppiä etenkin nuorempaa poikasta pönttöiässä, kun poikasten sulat alkoivat puhjeta. Sulkatuppien pureskeleminen aiheutti ihoon pieniä verenpurkaumia, joten poikasia suojellakseni päätin poistaa Möökön pesintäsiivestä jättäen poikasten hoidon Havu-emon vastuulle. Pienen poikuekoon vuoksi menetelmä oli oikea ratkaisu, mutta olisi voinut olla myös riski. Havu on pehmeän ruoan suhteen nirsompi kuin Möökö, joten tarpeeksi monipuolisen oksennettavan ruoan kehitteleminen on vaatinut minulta paljon energiaa. Ylipäätään tuoreruoan vaihto parin-muutaman tunnin  välein on koko poikasten kehityksen ajan tietyllä tavalla raskasta ja työmäärä kannattaa osaltaan ottaa huomioon, jos suunnittelee pesittämistä. Pelkkä kuiva ravinto ei ole riittävä poikasten kehittymättömälle ruoansulatukselle, mutta tietenkään siemeniä ei silti oteta emoilta pois ja niillä mennään, jos emot eivät muuta syö. Niin radikaalia tilannetta itselläni ei sentään ole, mutta omat vaatimukseni poikasten monipuoliselle ravinnolle ovat korkeat, eikä minun poikasilleni riitä pelkkä herne-maissi-paprika ja keitetty kananmuna.

Varsinainen ratkaisematon ongelma on tullut eteen, kun olen yrittänyt avata poikasille oven aviaarion puolelle, jotta ne saisivat tarpeeksi virikkeitä, kiipeiltävää, parven seuraa ja tilaa kunnolla lentämisen opetteluun. Edellisen poikueen koiraspoikaset Aie ja Aatos ovat molemmat kiintyneet seksuaalisesti äitiinsä. (Sama ongelma siis kuin Dinalla ja poikasellaan Myytillä: Myytillä ja isällään Filolla on toisinaan kiistelyä samasta naaraasta.) Niin Havun pääsy aviaarioon aiheutti kolmen samanvärisen koiraan kilpailun. Neitokakadut ovat harvoin aggressiivisia, mutta juuri tällainen koiraiden kilpailu on aiheuttanut parvessani toisten lintujen puremista, jahtaamista ja toisiaan päin lentämistä. Tällaista stressiä en voi tietenkään aiheuttaa niin poikasille kuin niiden äidillekään, joten aviaarioon pääsy on toistaiseksi bannassa. Myöhemmin tilanne on kuitenkin ratkaistava. Luultavasti joudun pitämään Aieen ja Aatoksen jonkin aikaa eristyksissä Havusta. Nyt olen ainakin oppinut, että poikaset kannattaa vieroittaa emoistaan luovutusikäisenä silloinkin, kun omia kasvattejaan jättää kotiin. Kieroutunutta kiintymyssuhdetta helpottaisi myös se, että poikasille olisi parvessa sopiva puoliso jo nuoresta pitäen, jotta seksuaalinen kiintymys ei kohdistu valmiiksi läheisiin vanhempiinsa.

Onneksi poikasia on vain kaksi, joten yritän pikku hiljaa tuoda pesityshäkkiin monipuolisempaa sisustusta, sillä sitä ei ole alunperin suunniteltu poikasten kasvuikää ajatellen - tarkoitus oli päästää poikaset heti aviaarioon. Tulevaisuudessa tällaisetkin ongelmat kannattaa siis ottaa huomioon etukäteen jo ennen kuin emot alkavat munia, sillä haudonnan ja pönttövaiheen aikana pesityshäkkiin ei tulisi tehdä muutoksia, jotta emot eivät häiriinny. Myös tässä vaiheessa ei kannata tehdä liian nopeita muutoksia, vaan lisätä orsia ja leluja yksitellen lintuja säikyttelemättä. On siis löydettävä tasapaino virikkeellistämisen ja stressinaiheuttamisen välillä. Lintujen elekielen seuraaminen on tässä kohdin tärkeää.


Poikaset juuri pöntöstä tulleena, vielä lattialla ihmetellen.

Usvan Bailando: dominoivahopea-harlekiini. Piilevä valkokasvo haalistaa poskilaikkua.

Ensimmäistä kertaa yläorrella.

Molemmilla poikasilla on yksitekijäinen dominoivahopea, jonka tyyppi on vaaleimmasta päästä. Vaaleuden perusteella molemmat ovat koiraita, sillä naaraiden dominoivahopea on väriltään lähellä normaalia harmaata pienin muutoksin. 

Usvan Barbie Girl, nimestä huolimattaan koiraspuolinen valkokasvo-dominoivahopea-harlekiini.

Bailando on Suomen ensimmäinen yksitekijäinen (single factor) vaalean tyypin dominoivahopea, jolla ei ole valkokasvoa. Väri olisi vielä kauniimpi, jos harlekiinin jakautuminen olisi symmetrisempaa ja tasaisempaa. Sivusta katsottuna kokonaisuus on kuitenkin ihastuttava.