Diminuendon ensilento

Satuin juuri kävelemään lintuhuoneeseen, kun Diminuendo otti vihdoin neljäviikkoisena rohkean hypyn pois pöntöstä. Se on jo niin iso, että pääsi aika pian reippaana myös yläorrelle pienten mätkähdysten jälkeen. Kasvattajana ei tekisi mieli julkaista kuvia nypityistä poikasista, mutta vaikka kuinka yrittäisi tehdä kaiken oikein, voi lintu tai kasvattaja joskus epäonnistua siten, että tulos on tämä. En halua sensuroida todellisuutta. Tilanne on kuitenkin korjattu ja sulat ovat jo hyvin kasvamassa takaisin.



Dimi on keskeneräisestä sulkapuvusta huolimatta tosi upea ilmestys! Bambi (Bailando) on samaa väriä, mutta sillä on niin paljon harlekiinin tuomaa valkoista siivissä, ettei dominoivahopealle ominaista reunakuviota näy. Väri menee tietyllä tapaa hukkaan, kun sitä ei kunnolla erota kanelista. Tällä taas on vain yksi selkeä valkoinen sulka muualla kuin päässä. Oikeastaan Dimillä yhdistyy ihan liian vähän hehkutettu vaalean tyypin valkokasvoton dominoivahopea ja tälle perheelle ominainen käänteinen maskikuvio, joka on minusta tosi persoonallinen ja ihana. Katsokaa kuinka hienostuneesti keltainen sekoittuu hopeaan pyrstössä, primäärisulissa ja kasvoissa! Luonnossa näkee kultaisen huurteen myös suurimmissa selän sulissa. Jos minulla olisi tarvetta pitää vielä tästä sukupolvesta poikanen, se olisi ehdottomasti tämä.





Aviaarion puolella olen valmistautunut välioven avaamiseen pitämällä osittain lintuvaloja sammutettuna. Tiedän kokemuksesta, että pesintäsiiven avaaminen ja Havun päästäminen muiden joukkoon aiheuttaa hormoniryöpyn ja Havun vanhempien koiraspoikasten hetkellisen kilpakosinnan äidistään. Ehkäistääkseni liiallista mylläkkää tai tappelua, hillitsen hormoneja vähentämällä valoa väliaikaisesti. Kuvassa vasemmalta: uusi tyttöni Mana (johon Aie on sopivasti jo kiintynyt), vk-dominoivahopea-harlekiini Aatos, vk-kaneli-harlekiini Cedric ja kanarialintuni Tiiti.

Pariskunta Dina ja Filo lepäämässä Diminuendosta johtuvan hälinän keskellä.

Mana



Naava ja sille tikkaliikettä outona hurmaamiseleenään tekevä hassu hoitolintu Veeti.

Ja tuore sydäntenmurskaaja Deus Ex Avibus' Rebel Yell, jolle pitkän harkinnan jälkeen taitaa päätyä nimeksi Neva. Tyypillä on ihan sika isot silmät ja maailman söpöimmät asennot!



Kasvatuskodissa munkkiaratti kävi napsaisemassa tältä töyhdön, joka alkaa pikku hiljaa kasvaa takaisin.

D-poikue rengastettu

Tulipa hyvään aikaan hetki sellaiselle suursiivoukselle, jossa lintujen kaappikin tuli käytyä läpi: Löysin vanhoja isompia renkaita, joilla sain juuri ja juuri rengastettua toisiksi vanhimman poikasen. Niissä on nyt aivan käsittämättömän vääriä numeroita ja vuosilukuina -12 ja -13, mutta ainakin poikaset saa nyt kirjattua rekisteriin ja niissä on minun tunnukseni. En tosiaan tajunnut aikaisemmin edes omistavani näin vanhoja renkaita, joista kaksi oli vieläpä ruostumatonta terästä.

Valitettavasti Möökö on nyppinyt vanhempia poikasia, joten tein hyvin harkitun päätöksen ja siirsin sen pois pesityspuolelta. Neljä poikasta voi olla haaste ainoastaan yhdelle emolle ruokkia, mutta Möökö aiheutti liian suuren pettymyksen tässä viimeisessä pesinnässään, enkä halua ottaa riskiä, että rikottujen sulkatuppien kautta pääsee bakteereita poikasten verenkiertoon. Nyt vain pitää yrittää samalla antaa Havulle riittävä pesintärauha, mutta tarkistaa säännöllisesti, että poikasten kuvuissa on tarpeeksi ruokaa. Toivon vain suuresti, ettei Aie tai Aatos jatka tätä typerää parturointiperinnettä. Möökö on kuitenkin hyvin kesy, ympäristöönsä tottunut, kokenut pesijä ja saa vielä lisäjodiakin, joten nyppimisen ei pitäisi johtua erityisesti stressistä, vaikka tulee sitä kuitenkin itseäänkin syytettyä.

Poikaset ovat onneksi terveitä ja ovat ottaneet siivoamisen ja rengastuskäsittelyn erittäin hyvin - kuten ilmeistä näkee: :)

Diminuendo on hyvin vaalea dominoivahopeakoiras. 

Deduktio sai renkaansa isoveljen valvonnassa. 

 Valkokasvoiselle Dadalle Eikun tämähän on De Facto!
- eli sille tulee paljon valkoista siipiin.

 Diminuendo narskutteli rauhallisena ja pääse kuvauksen jälkeen

pumpulipuikkoavusteiseen nokanputsaukseen.

Kädestä sai kivasti tukea nuokkumiseen.

Deduktiota haukotuttaa. Etualalla Dada.

Koko porukka valmiina palaamaan pienen putsauksen

jälkeen takaisin pönttöön. Dadakin näyttää aika vaalealta hopealta.

Lyhyt päivitys:

Perheeseemme on liittynyt kaksi uutta tulokasta: piilovalkkari tai -pastellikasvo "Mana" - DEA Quetzalcoatl Ida-Emilialta ja puna-opaali/isabel kanarialintukoiras Tiiti. Esittelen heidät paremmin, kun kameran laturi ja aikaa löytyy.

Havu ja Möökö pääsevät vihdoin pesimään lokakuussa, kun viimeiset putkiremontin häiriötekijät saadaan pois. Kokeilen samalla myös saisivatko Tikru ja Milja aikaiseksi omia munia, jotka voisi tarvittaessa siirtää kokeneelle hopeaparille, jotka ovat tehneet aina hyvin pieniä poikueita. Tämä saattaa olla Havulta ja Möököltä viimeinen tai viimeisiä poikueita, sillä seuraavaksi niiden pojat alkavat olla valmiita omiin pesimisiin ja siinä välissä voin antaa mahdollisuuden muille pariskunnille. Poikasille on paljon alustavia varauksia, mutta etenkin hopeita voi vielä kysellä, jos toivotut sukupuolet eivät mene yksiin.

Piu saattaa olla hedelmätön, koska se ei lukuisten omavaltaisten yritysten seurauksena ole saanut aikaan hedelmöittyneitä munia, vaikka sillä on ollut kaksikin koirasta (Cedric ja Naava).

Siniviiriäispoikasia on vielä muutama vailla kotia. Etenkin pariton kultainen kukko kaipailee jo omaa pariaan. Se majoittui pitkään toisen kukon kanssa ilman ongelmia.

Valitettavasti valkoinen kodinvaihtajana tullut kukko Hanki menehtyi yllättäen. Se oli valkoisten ja valkokirjavien poikasten isä. Hanki pääsi lepäämään lehtoon metsän reunaan muiden hautojen viereen. Kurjaa, kuinka monta hautakiveä siellä jo on.

Siniviiriäisen poikasen elvytys

Kiireisen kevääni takia Vaapukan ja Rahkan ensimmäisen poikueen kultatipu Bumblebeen elvytystarina jäi kirjoittamatta. Pikkuinen oli siis ajautunut heti kuoriutumisen jälkeen yli metrin päähän emostaan ja tyhjien kuorien lukumäärän perusteella etsin kadonnutta poikasta. En aluksi edes huomannut sitä litteänä purujen seassa ja löytäessäni se oli täysin kylmettynyt, liikkumaton ja kuivettunut. Kuivumisesta seuraa myös neitokakaduilla ihon violetin sävyistä punoitusta, joka ei näy juurikaan näissä kuvissa, mutta jonka näkee yleensä melko helposti poikasia tarkkailemalla. Kirjoitin kokemukseni ja lukemani perusteella myös tästä ohjeet vastaisuuden varalle.

Poikanen oli löytyessään kuolleen näköinen. Etenkään vastakuoriutuneiden kanssa ei kannata silti luovuttavaa, vaan yrittää lämmittää ja nesteyttää. Jos poikanen on elossa, se alkaa hitaasti haukkomaan henkeään, vaikka olisi tajuton. Kuolleella poikasella saattaa olla auki kuivuneet silmät, joista tunnistaa menetetyn tapauksen.

Tipun tai muun poikasen elvytyksessä lämpö on olennainen asia. Kädet kannattaa desinfioida ja antaa kunnolla haihtua alkoholista - mielellään poikanen kannattaa myös suojata talouspaperilla tai kankaalla, jotta ei tartuta untuviin hikeä ja bakteereja. Lämmitykseen voi käyttää hehkulamppua, infrapunalla toimivaa lämpölamppua tai hätätapauksessa vaikka omaa lämmintä hengitystä, kunhan ei suoraan höngi bakteereja poikaseen. Siniviiriäisen poikanen tarvitsee ensimmäisenä viikkonaan 35ºC lämpötilan selviytyäkseen. Varo paistamasta poikasta liian kuuman lampun alla! Käytä muutaman sekunnin välillä huoneenlämmössä.

Sisäelinten elintoimintoihin tarvitaan myös riittävä nesteytys. Poikaselle annetaan pisaroittain pipetillä, pillillä tai ruiskun kärjellä varovasti vettä, apteekin suolaliosta, kookosvettä tai hyvin hyvin laimeaa vesi-poikasruokajauhesekoitusliosta, siten, että yksi pisara koskettaa poikasen nokkaa ja poikanen refleksimäisesti juo nesteen. Joissakin villien linnunpoikasten pelastusohjeissa kirjoitetaan, että poikaselle voi antaa pisaran väljähtynyttä coca-colaa. Coca-cola sisältää pienen määrän kofeiinia, joka on linnuille myrkyllistä. Äärimmäisen pieni annos voi toimia "shokkina" ja saada sydämen tykyttämään ja laittaa elimistön taistelutilaan. Älä ruiskauta nestettä poikasen kurkkuun, sillä voit vahingoittaa sitä. Poikaset ovat erittäin pieniä! Älä myöskään myrkytä poikasta useammilla pisaroilla coca-colaa. Kookosvesi on parasta nesteytysjuomaa, koska se sisältää elektrolyyttejä samassa suhteessa kuin veri. Sitä tai vettä annetaan poikaselle pisaroittain kunnes poikanen alkaa virota tai vastustaa sitä. On vaikea antaa tarkkaa ohjetta kuinka monta pisaraa ja kuinka usein tulee antaa, mutta ihon värin pitäisi muuttua normaalin vaaleanpunaiseksi ja poikasen tajunnan palata. Piipitys on hyvä merkki!

Tässä sama poikanen noin tunnin päästä elvytyksen aloittamisesta. Välillä tilanne vaikutti toivottamalta, mutta ajoittainen silmien avaaminen, hennot piipitykset ja pystyasentoon hakeutuminen olivat toivoa antavia merkkejä.

Poikanen on kuvassa edelleen puolikuntoinen: silmät ovat kiinni, se ei vielä pysy kokonaan omilla jaloillaan (poikasten kuuluisi heti kuoriuduttuaan pystyä ryömimään emon siipien lämpöön ja seuraamaan emoaan), siivet harottavat..

Tässä Bumblebee kutsuu jo vienosti emoaan. Hienoa! Vielä se ei pärjännyt emonsa tahdissa, joten jatkoin aputoimia. Tässä vaiheessa sekoitin jo hieman käsinruokintajauhetta veteen, jotta poikanen saisi myös energiaa vatsantäytteestä.

Bumblebee toipuneena :) Se kasvoi täysin normaalisti terveeksi aikuiseksi.

Pikkupyrstöjä

Kuvailin Cacaon sukimishetkeä saadakseni varmistuksen siitä, onko sillä merkkejä dominoivahopeasta siipisulissa. Tulokseni söpöjä asentoja ja epätietoisuutta. Yritän vertailla väriä harmaisiin lintuihini, mutta valitettavasti melkein kaikilla harmailla neitokakaduillani on helmiäistä vuotavana (eli osittain näkyvänä piilevänä) tai koirailta kadonneena homotsygoottina, jotka tekevät sulkiin dominoivahopean kaltaisia kuvioita. Yhtäkkiä sitä kadottaa käsityksensä siitä kuinka tasainen harmaan sulka lopulta onkaan. Kanelikin näyttää minusta tasaisemmalta kuin harmaa siipisulissa. Luultavasti todellinen väri selviää vasta ensimmäisessa sulkasadossa. Viimeistään ensi viikolla tulevat DNA-testituloksetkin kertovat jo vähän siitä mitä odottaa: Naarailla dominoivahopea muuttuu ensimmäisessä sulkasadossa hieman rusehtavaksi. Koirailla taas pienen liukuefektin pitäisi tulla hieman voimakkaammin esiin. Värissä on kuitenkin paljon variaatioita, joten aina ei ole helppo sanoa. Cacao taitaa sukupuolesta riippuen mennä näillä näkymin lemmikkikotiin, joten varmistus ei ole kovin vakavaa, kunhan se ei pakottavassa elämäntilanteessa joskus joudu vaihtamaan kotia. Asiaan auttaa kuitenkin kirjaus linnun papereihin ja rekisteröintiin. Kahdessa alimmassa kuvassa siipisulat näkyvät parhaiten.

Pitkäaikaishoidossa oleva Veeti, joka käsinruokittu niinä viimeisinä aikoina, kun menetelmää vielä käytettiin kesyyntymistarkoituksessa. Kuvissa Veeti kerjää rapsutuksia, kun keskityn hellimään Cedriciä, joka on kesyyntynyt harvinaisen kesyksi emojen ruokkimana ja on hyvä todiste siitä, että käsinruokintaa ei tarvita tässä mielessä. Omaehtoinen kesyyntyminen vähentää seksuaalista vääristynyttä parinmuodostusta ja kiintymistä ihmiseen, jolloin lintu on parvessakin tyytyväinen ja usein tasapainoisempi. Cedric kuitenkin eilen tullessaan esimmäistä kertaa kädelleni hairahtui yrittämään parittelua käteni kanssa. Siihen saattoi liittyä sekin, että sen linturakas Piu oli samaan aikaan kädelläni. Ovat nämä kyllä välillä höpsöjä... 

Onko näissä nyt sitten diluutiota enemmän kuin normaalissa tai piilevässä helmiäisessä? Googlehakukin paljastaa, että helmiäinenkin tuntuu olevan vähintään piilevänä eli heterotsygoottina todella monessa harmaassa koiraassa. Eräs syy siihen, miksi puhdasta eli piilogeenitonta homotsygoottia harmaata arvostetaan nykyään niin paljon. Kun linnussa on pelkästään jotain tiettyä värimuotoa geneettisellä pohjalla, voidaan jalostaa ja vertailla väriä sellaisenaan ilman muiden väritekijöiden piileviä vaikutuksia. Esimerkiksi tummia jalkoja on enää vaikea löytää harmaillakaan linnuilla. Asiasta voi lukea enemmän sivulta neitokakadut.com.

C-poikue ja kuvapläjäys

Chili uskalsi viimein tasan kuukauden ikäisenä ulos pöntöstä parin päivän kurkkimisen jälkeen. Pöntössä ollessa en ollut vielä varma olisiko kuviointi piilevää helmiäistä vai dominoivahopeaa, mutta etenkin kuvat paljastavat sen tosiaan  hopeaksi. Selän kuviointi on erikoisen epätasaisesti jakautunut enemmän vasempaan siipeen. Kontrasti on erittäin voimakas, enkä ole itse aivan tällaiseen dominoivahopeaan vielä törmännyt. Nyt jo ehti lattian kautta lennähtää yläorrelle, joten reipas töyhtöpää sieltä tuli. Cacao vielä kolistelee pöntössä, mutta taitaa pian tulla perässä. Cacao on tavallinen valkokasvo-harlekiini. DNA-testit lähtevät maanantaina.

Chilillä näkyy kivasti poskilaikut kohta kasvoja vaaleampana samaan tapaan kuin isällään Möököllä (alla kuvassa)

Tämä kuva varmisti värin. Etenkin nuolen osoittamat sulat vaalenevat selkeästi keskustaa kohti jättäen reunan rummaksi.

Tässä kuvassa näkyy sekä voimakkaan kuvion epäsymmetrisyys ja tummissa sulissa pienen vaalean keskikohdan.

Komea Naava ja sen vuotava piilohelmiäinen.

Feminiinisen suloinen Tikru-poika.

Veeti

Piun ja Cedricin vispilänkauppaa.

Kerrankin onnistunut kuva vauhtipuikulasta. Hän on siis siniviiriäiskukkoni Rahka. Pääväri on hopea, mutta kellertävät raidat selässä taitavat johtua kulta-väristä eli golden pearlista.

Pariskunta vastavaihdetussa pellavakuivikkeessa. Tässä erässä oli isompaa olkipätkää, joka tuntuu ihanalta jaloissa ja leviää toivottavasti aviaariossa rampatessa hieman vähemmän muualle taloon. *koputtaa puuta

Linssiluteeni Naava, josta kyllä kelpaa räpsiä otoksia.

Vertailussa valkokasvo-harlekiinikoiraat, joilla toisella on dominoivahopea (vasemmalla Aie) ja toisella osittain kadonnut helmiäinen (oikealla Cedric).

Naava ja Möökö.

Cedric ja Piu.

Aie kosiskelemassa. Sillä on sulkasato hieman vaiheessa, mutta kuvassa näkyy kivasti millaiseksi väri on kaksivuotiaalla muuttunut. Aatos taas näyttää hyvin paljon isoisältään Deliriumilta.

Piu on niin tuuheasulkainen tasaisen tumma harmaa, että elän vielä toivossa, että se saisi jälkeläisiä.

Piu kiipeämässä housujani pitkin.

Tikru

Piu puremassa taas sukkiani. Jalostuksessa pyritään siihen, että siiven kärjet asettuvat juuri tällaiseen malliin niin, että kärjet eivät mene ristiin. Se oli yksi ensimmäisiä jalostusominaisuuksia, joita Ida-Emilia Kaukonen neuvoi vuosia sitten arvostamaan linnun terveen rakenteen vuoksi.

Möökön ja Aieen värisävyerot.

Milja, jolla on piilevänä resessiivinen hopea. Milja näyttää enimmäkseen päärynältä, koska sillä on suuri kroppa ja pieni töyhtö. Enemmän kuitenkin hyvää kuin huonoa ja oikeilla valinnoilla voidaan saada jälkeläisillekin sopusuhtaisuutta enemmän.

Miljalla on kaunis helmiäiskuvio: suuri ja selkeä.

Kannustan hankkimaan esimerkiksi Zooplussasta alle pari euroa maksavia hedelmätikkuja, joita voi käyttää myös leluina. Tässä on luomukuivattua omenaa ja ananasta.