Pian neljä vuotta täyttävä valkokasvo-dominoivahopea-harlekiini Aatos ja parin päivän päästä vuoden täyttävä Usvan Deduktio - samaa väriä piilevällä valkokasvolla.
tiistai 12. joulukuuta 2017
maanantai 21. elokuuta 2017
Taidenäyttely
Taidenäyttely osoitteessa Mannerheiminkatu 15, Naantali (vanha kaupunki), galleria-ateljee Kristiina Turtonen
ke-su 3.9.2017 saakka (poikkeuksellisesti 23.8. klo 17 saakka)
Näyttely koostuu minun ja kumppanini Otto Turtosen teoskokonaisuuksista
Tervetuloa!
Olen seurannut yli kymmenen vuoden ajan aktiivisen lemmikkilintuharrastukseni osana keskustelua linnuista häkeissä. Samaan keskusteluun ottavat osaa ne, joiden mielestä vapauden symbolia ei saisi rajoittaa minkäänlainen este ja toisaalta ne, joiden pienen koristehäkin malli pohjautuu kulttuurihistoriaan, elokuviin ja kitschiin. Animaatio-ohjaajana olen huomannut festareilla kilpailevien lyhytanimaatioiden viljelevän – joskus huolimattomastikin – kaunista, mutta ongelmallista pientä pyöreää häkkiä osana kerrontaa ja kuvitusta. Osa käsittää tämän pienen pyöreän häkin vertauskuvallisesti samalla, kun näkee tällaisissa pidettävän edelleen eläviä lintuja: Köyhissä maissa lähes yksinomaan, toisinaan myös kauhistuttavan lähellä. Mutta saako lintua pitää häkissä, jos häkki on huoneen, talon tai stadionin kokoinen? Otammeko keskustelussa huomioon todellisen linnun tarpeet ja hyvinvoinnin vai näemmekö me häkissä koristeen tai jopa itsemme? Näyttelyssäni käsittelen näitä aiheita.
"Inhimillistämisen taakka", sekatekniikka
"Ovi", tussi ja vesiväri
Otto Turtonen on tehnyt valokuvateoksia kolmiulotteiselle pinnalle
Tämänvuotinen tussilla ja vesivärikynillä tehty harakkatyö, joka ei ole osa näyttelykokonaisuutta.
Tässä vielä viestinnän opinnäytetyöni, joka käsittelee osittain samaa aihetta: http://www.theseus.fi/handle/10024/114108
Teen myös muotokuvia esimerkiksi lemmikkilinnuista lyijykynällä, sekatekniikalla, akryyleillä tai öljyväreillä. Ota yhteyttä myllykangas.elina at gmail.com!
Nevasta (DEA's Rebel Yell) on tullut mielettömän kaunis tyttö. Kuvista ei välttämättä hahmota, mutta se on erittäin kookas, mutta kropan lisäksi sillä on muhkea töyhtö ja aivan jättimäiset silmät. Yritän vielä ottaa siitä kuvaa vaikka Manan vieressä, joka on kaiken suhteen enemmän normaali kooltaan. Toivon, että Neva huolisi puolisokseen tulevaisuudessa valkokasvo-dominoivahopea-harlekiini Aatoksen, joka on veljeään hieman pienikokoisempi.
Valtavat silmät!
Ensimmäinen lemmikkipoikaseni Myytti
Hoitolintu Tikru rapsuttaa jalallaan Myyttiä
Toinen hoidossa oleva harlekiini Veeti nauttimassa rapsutuksista
Siniviiriäissisarukset heinäpedillä, kun kaupasta loppui ylistämäni kosteutta kestävä pellavakuivike.
Ida-Emilia Kaukosen kasvattama puhdas harmaa Mana, joka pääsee ensi keväänä pesimään vk-dominoivahopea-harlekiini Aieen kanssa ensi kertaa.
Naava-koiraalla etualalla on tyypillinen väsyneen neitokakadun asento. Joskus neitokakadut näyttävät tältä sulkasadon aikaan, mutta jos lintu ei piristy, kannattaa tarkistaa, ettei se ole sairas. Naava oli kuitenkin ok.
22-vuotias lutino-helmiäiskoiras Tipu
Vasemmalta: Parvessani pisimpään ollut lintu Filo, sairastellut Halla, venyttelevä vk-kaneli-helmiäinen Milja, harmaa koiras Naava ja etualalla hyvää kotia etsivä nuori dominoivahopea-harlekiini Deduktio, jonka hopea on tullut sulkasadossa enemmän esille.
sunnuntai 29. tammikuuta 2017
Poikaskuvia
Vaalea dominoivahopea-harlekiini Diminuendo:
Salamakuva, vieressä näkyy tumman dominoivahopea Deduktion selkäkuvio.
Kaikki poikaset.
Vaalea valkokasvo-dominoivahopea-harlekiini Dada:
Tumma dominoivahopea-harlekiini Deduktio:
Harlekiini De Facto:
Lähes musta Ida-Emilian kasvatti Mana
maanantai 9. tammikuuta 2017
Diminuendon ensilento
Satuin juuri kävelemään lintuhuoneeseen, kun Diminuendo otti vihdoin neljäviikkoisena rohkean hypyn pois pöntöstä. Se on jo niin iso, että pääsi aika pian reippaana myös yläorrelle pienten mätkähdysten jälkeen. Kasvattajana ei tekisi mieli julkaista kuvia nypityistä poikasista, mutta vaikka kuinka yrittäisi tehdä kaiken oikein, voi lintu tai kasvattaja joskus epäonnistua siten, että tulos on tämä. En halua sensuroida todellisuutta. Tilanne on kuitenkin korjattu ja sulat ovat jo hyvin kasvamassa takaisin.

Dimi on keskeneräisestä sulkapuvusta huolimatta tosi upea ilmestys! Bambi (Bailando) on samaa väriä, mutta sillä on niin paljon harlekiinin tuomaa valkoista siivissä, ettei dominoivahopealle ominaista reunakuviota näy. Väri menee tietyllä tapaa hukkaan, kun sitä ei kunnolla erota kanelista. Tällä taas on vain yksi selkeä valkoinen sulka muualla kuin päässä. Oikeastaan Dimillä yhdistyy ihan liian vähän hehkutettu vaalean tyypin valkokasvoton dominoivahopea ja tälle perheelle ominainen käänteinen maskikuvio, joka on minusta tosi persoonallinen ja ihana. Katsokaa kuinka hienostuneesti keltainen sekoittuu hopeaan pyrstössä, primäärisulissa ja kasvoissa! Luonnossa näkee kultaisen huurteen myös suurimmissa selän sulissa. Jos minulla olisi tarvetta pitää vielä tästä sukupolvesta poikanen, se olisi ehdottomasti tämä.


Aviaarion puolella olen valmistautunut välioven avaamiseen pitämällä osittain lintuvaloja sammutettuna. Tiedän kokemuksesta, että pesintäsiiven avaaminen ja Havun päästäminen muiden joukkoon aiheuttaa hormoniryöpyn ja Havun vanhempien koiraspoikasten hetkellisen kilpakosinnan äidistään. Ehkäistääkseni liiallista mylläkkää tai tappelua, hillitsen hormoneja vähentämällä valoa väliaikaisesti. Kuvassa vasemmalta: uusi tyttöni Mana (johon Aie on sopivasti jo kiintynyt), vk-dominoivahopea-harlekiini Aatos, vk-kaneli-harlekiini Cedric ja kanarialintuni Tiiti.



Naava ja sille tikkaliikettä outona hurmaamiseleenään tekevä hassu hoitolintu Veeti.



Tilaa:
Blogitekstit (Atom)