tiistai 27. joulukuuta 2016

Höpsöt hopeat

Pari hassua kuvaa löytyi pokkarin muistikortilta:

Möököllä on pitkään näkynyt maskin lähistöllä tummempia sulkia.
Olenkin aina vähän leikkimielisesti ajatellut, että jos se sillä ei ole harlekiinia,
sen kalottialue olisi kauniin tumma. Viime sulkasadossa Möökö kasvatti
kauniin helmiäissulan! Jännää on se, että Möököhän on koiras ja
helmiäinenkin on sillä vain piilevänä!

Möökön poika Aie puolestaan koristeli töyhtönsä kauniilla tupsulla, jonka kanssa se lenteli ainakin puoli tuntia :D Vasemmalla D-poikueen emo Havu ja oikealla Ida-Emilian kasvatti Mana. Idalta tuli myös toinen harmaa piilovalkkari morsianehdokkaaksi tupsupäälle. Nimi on vielä päättämättä.

+

Kuinka monta tipua löydät?


D-poikue rengastettu

Tulipa hyvään aikaan hetki sellaiselle suursiivoukselle, jossa lintujen kaappikin tuli käytyä läpi: Löysin vanhoja isompia renkaita, joilla sain juuri ja juuri rengastettua toisiksi vanhimman poikasen. Niissä on nyt aivan käsittämättömän vääriä numeroita ja vuosilukuina -12 ja -13, mutta ainakin poikaset saa nyt kirjattua rekisteriin ja niissä on minun tunnukseni. En tosiaan tajunnut aikaisemmin edes omistavani näin vanhoja renkaita, joista kaksi oli vieläpä ruostumatonta terästä.

Valitettavasti Möökö on nyppinyt vanhempia poikasia, joten tein hyvin harkitun päätöksen ja siirsin sen pois pesityspuolelta. Neljä poikasta voi olla haaste ainoastaan yhdelle emolle ruokkia, mutta Möökö aiheutti liian suuren pettymyksen tässä viimeisessä pesinnässään, enkä halua ottaa riskiä, että rikottujen sulkatuppien kautta pääsee bakteereita poikasten verenkiertoon. Nyt vain pitää yrittää samalla antaa Havulle riittävä pesintärauha, mutta tarkistaa säännöllisesti, että poikasten kuvuissa on tarpeeksi ruokaa. Toivon vain suuresti, ettei Aie tai Aatos jatka tätä typerää parturointiperinnettä. Möökö on kuitenkin hyvin kesy, ympäristöönsä tottunut, kokenut pesijä ja saa vielä lisäjodiakin, joten nyppimisen ei pitäisi johtua erityisesti stressistä, vaikka tulee sitä kuitenkin itseäänkin syytettyä.

Poikaset ovat onneksi terveitä ja ovat ottaneet siivoamisen ja rengastuskäsittelyn erittäin hyvin - kuten ilmeistä näkee: :)

Diminuendo on hyvin vaalea dominoivahopeakoiras. 

Deduktio sai renkaansa isoveljen valvonnassa. 

 Valkokasvoiselle Dadalle Eikun tämähän on De Facto!
- eli sille tulee paljon valkoista siipiin.

 Diminuendo narskutteli rauhallisena ja pääse kuvauksen jälkeen
pumpulipuikkoavusteiseen nokanputsaukseen.

Kädestä sai kivasti tukea nuokkumiseen.

Deduktiota haukotuttaa. Etualalla Dada.


Koko porukka valmiina palaamaan pienen putsauksen
jälkeen takaisin pönttöön. Dadakin näyttää aika vaalealta hopealta.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Sainkin tilaisuuden kurkata pönttöön: Siellä on neljä tervettä poikasta, joista vanhin raotteli silmiään ja sai renkaan. Koska aiemmin käyttämäni teräsrenkaat ovat tuntuneet tarpeettoman suurilta, tilasin täksi kerraksi pienempiä. Ne eivät sitten mahtuneetkaan viikon ikäiselle, joten en taida uskaltaa niitä laittaa, jotta eivät jää puristamaan. Vanhin sai nyt jäljellä olleen viime vuoden renkaan. Mulla on näköjään jonkinlainen traditio laittaa joka poikaselle väärä numero tai vuosiluku, mutta koodi kuin koodi!

Toisiksi nuorin on valkokasvo, muut kolme ovat keltapörröisiä. Yksi muna siellä vielä odotti. Toivotaan siitä valkkaria!

D-poikue

Havu ja Möökö hoitavat jälleen ylitunnollisesti poikasiaan. Olen päässyt näkemään vasta kaksi ensimmäistä poikasta, jotka olivat molemmat keltapörröisiä - toisinsanoen ei-valkokasvoisia. Siellä oli vielä kolme munaa haudonnassa torstaina, jonka jälkeen olen kuullut taas vastakuoriutuvan piipitystä ja isoimman kähinäksi muuttuneen äänen. Valitettavasti en ole päässyt kunnolla näkemään poikasten tähänastista kehitystä, koska emot eivät jätä hetkeksikään pönttöä vielä. Aiemmissa pesinnöissä poikasten pienen lukumäärän vuoksi emot ovat aiemmin poistuneet poikasten luota. Luulenkin, että tällä kertaa saatan oikeasti saada ensimmäisen täyden viiden poikasen poikueen!

Otan tänään tehtäväkseni kiinnittää jo ennen pesintää asentamani pönttökameran läppäriin, jos emot hetkeksi väistyisivät kameran tieltä ja pääsisin katsomaan edes poikasten määrän ja reippauden sen kautta. Yleensä on hyvä päästä näkemään myös ihon väri kuivumisen varalta sekä kuvun mahdolliset häiriöt. En kuitenkaan halua häiritä emoja kurkkaamalla pönttöön niiden läsnäollessa, sillä aiheutunut stressi voisi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi, joten tässä vaiheessa ei auta toivoa kuin parasta ja hyvää kameranäkymää. On yleisempää, että jo haudonnan aikana ainakin haudontavuoron vaihtuessa pääsee kurkkaamaan pönttöön esimerkiksi munien läpivalaisun vuoksi. Samalla näkisi myös esimerkiksi kuoriin kuolleet alkiot. Tämän parin kohdalla olin jo tottunut siihen, ettei haudonnan aikana pääse stalkkaamaan munia, mutta tämä on jo minulle uusi tilanne!