Viirukasvattien kuulumisia

Milla Kuokkasen lähettämiä kuvia neljästä kasvatistani (kukot Usvan Risuna ja Tikkuna sekä kanat Dumbledore "Salmiakki" ja Bumblebee "Pähkinä"). Kiitos upeista kuvista ja hyvästä kodista Millalle!

Hopeakana Usvan Dumbledore Rahkan ja Vaapukan ensimmäisestä poikueesta. Valitettavasti Rahka-isä menehtyi juuri puunpalaan tukehtuneena.

Kullanvärinen kana Usvan Bumblebee, jonka elvytin vastakuorituneena ja lähes täysin kuivuneena ja kylmettyneenä sen eksyttyä liian kauaksi emostaan.

"Salmiakki" uuden kukkonsa Usvan Tikkunan kanssa.

Hopeakukko Usvan Risuna vikkelän morsiammensa kanssa.

Lumiviiriäisiä

Valkoiselle Hanki-siniviiriäiskukolle ja smokki-väriselle Huovelle kuoriutui seitsemän valkokirjavaa tipua. Neljä niistä on valkoisia ja kolme hieman erilaisia smokkeja. Yksi smokeista saattaa olla splashed, riippuen siitä mitä värillä täsmälleen tarkoitetaan. Sillä on selässä kapeahko raita ja päässä pilkku.

Poikasten värit paljastivat, että molemmilla emoilla on toistensa värit resessiivisinä. Ainakin huove saattaa myös kantaa punarintaista, koska sen sisko Tunturi on resessiivinen punarintainen näkyvänä.

Minulle selvisi, että winged pied eli valkosiipinen kirjava on dominoiva väri, joten Mahlan valkoisilla siipisulilla ei ehkä ollut mitään tekemistä valkoisen poikasen kanssa. Valkoinen, smokki, splashed ja valkoinen väri ovat kaikki eri geenien aiheuttamia resessiivisiä kirjavia. Valkosiipinen ja "tavallinen" kirjava (pied) ovat puolestaan dominoivia. En ole varma, mutta yksi tai kaksi poikasista saattavat olla splashedin ja smokin päällekäisyyksiä tai smokin laajaa kirjoa. Myöhemmin voin toivottavasti parittaa tällaisen poikasen Rahkan kanssa, koska ne eivät ole sukua. Toiveenani olisi saada aikaiseksi hopea-splashedia tai hopea-smokkia, jotka ovat minusta kauneimpia siniviiriäisen värejä.

Poikasia edestä, takaa ja sivulta

Chili:

Pisamat ja keskiraita!

Chili lepäili ja ujosteli kameraa, joten en saanut vielä siitä kädelläolokuvia. Se tulee hirssin perässä kuitenkin lähes yhtä rohkeasti kädelle kuin siskonsa.

Ennen kesyttämishetken aloittamista ripustan ainakin kuusi hirssintähkää ja/tai siementankoa aviaarioon, jotta herkuista ei tule kiistaa, eikä kukaan tönisi poikasia pois. Silti luokseni on aina ruuhkaa, kun hirssiä jaetaan... Kuvassa Veeti ja Filo.

Cacao:

Isoveli näyttä mallia (tai ryöstää herkut...).

Varvas kerrallaan! Kuvaus oli hieman haastavaa: vasemmalla kädellä piti houkutella poikanen kädelle ja oikealla tarkentaa ja kuvata säikyttämättä lintuja.

Photobomb!

En näköjään raaskinut karsia yhtään kuvia... :>

Pikkupyrstöjä

Kuvailin Cacaon sukimishetkeä saadakseni varmistuksen siitä, onko sillä merkkejä dominoivahopeasta siipisulissa. Tulokseni söpöjä asentoja ja epätietoisuutta. Yritän vertailla väriä harmaisiin lintuihini, mutta valitettavasti melkein kaikilla harmailla neitokakaduillani on helmiäistä vuotavana (eli osittain näkyvänä piilevänä) tai koirailta kadonneena homotsygoottina, jotka tekevät sulkiin dominoivahopean kaltaisia kuvioita. Yhtäkkiä sitä kadottaa käsityksensä siitä kuinka tasainen harmaan sulka lopulta onkaan. Kanelikin näyttää minusta tasaisemmalta kuin harmaa siipisulissa. Luultavasti todellinen väri selviää vasta ensimmäisessa sulkasadossa. Viimeistään ensi viikolla tulevat DNA-testituloksetkin kertovat jo vähän siitä mitä odottaa: Naarailla dominoivahopea muuttuu ensimmäisessä sulkasadossa hieman rusehtavaksi. Koirailla taas pienen liukuefektin pitäisi tulla hieman voimakkaammin esiin. Värissä on kuitenkin paljon variaatioita, joten aina ei ole helppo sanoa. Cacao taitaa sukupuolesta riippuen mennä näillä näkymin lemmikkikotiin, joten varmistus ei ole kovin vakavaa, kunhan se ei pakottavassa elämäntilanteessa joskus joudu vaihtamaan kotia. Asiaan auttaa kuitenkin kirjaus linnun papereihin ja rekisteröintiin. Kahdessa alimmassa kuvassa siipisulat näkyvät parhaiten.

Pitkäaikaishoidossa oleva Veeti, joka käsinruokittu niinä viimeisinä aikoina, kun menetelmää vielä käytettiin kesyyntymistarkoituksessa. Kuvissa Veeti kerjää rapsutuksia, kun keskityn hellimään Cedriciä, joka on kesyyntynyt harvinaisen kesyksi emojen ruokkimana ja on hyvä todiste siitä, että käsinruokintaa ei tarvita tässä mielessä. Omaehtoinen kesyyntyminen vähentää seksuaalista vääristynyttä parinmuodostusta ja kiintymistä ihmiseen, jolloin lintu on parvessakin tyytyväinen ja usein tasapainoisempi. Cedric kuitenkin eilen tullessaan esimmäistä kertaa kädelleni hairahtui yrittämään parittelua käteni kanssa. Siihen saattoi liittyä sekin, että sen linturakas Piu oli samaan aikaan kädelläni. Ovat nämä kyllä välillä höpsöjä... 

Onko näissä nyt sitten diluutiota enemmän kuin normaalissa tai piilevässä helmiäisessä? Googlehakukin paljastaa, että helmiäinenkin tuntuu olevan vähintään piilevänä eli heterotsygoottina todella monessa harmaassa koiraassa. Eräs syy siihen, miksi puhdasta eli piilogeenitonta homotsygoottia harmaata arvostetaan nykyään niin paljon. Kun linnussa on pelkästään jotain tiettyä värimuotoa geneettisellä pohjalla, voidaan jalostaa ja vertailla väriä sellaisenaan ilman muiden väritekijöiden piileviä vaikutuksia. Esimerkiksi tummia jalkoja on enää vaikea löytää harmaillakaan linnuilla. Asiasta voi lukea enemmän sivulta neitokakadut.com.

Poikaset pääsivät aviaarioon

Aatos

Aie

Aatos

Chili

Cacao