Chili uskalsi viimein tasan kuukauden ikäisenä ulos pöntöstä parin päivän kurkkimisen jälkeen. Pöntössä ollessa en ollut vielä varma olisiko kuviointi piilevää helmiäistä vai dominoivahopeaa, mutta etenkin kuvat paljastavat sen tosiaan hopeaksi. Selän kuviointi on erikoisen epätasaisesti jakautunut enemmän vasempaan siipeen. Kontrasti on erittäin voimakas, enkä ole itse aivan tällaiseen dominoivahopeaan vielä törmännyt. Nyt jo ehti lattian kautta lennähtää yläorrelle, joten reipas töyhtöpää sieltä tuli. Cacao vielä kolistelee pöntössä, mutta taitaa pian tulla perässä. Cacao on tavallinen valkokasvo-harlekiini. DNA-testit lähtevät maanantaina.
Chilillä näkyy kivasti poskilaikut kohta kasvoja vaaleampana samaan tapaan kuin isällään Möököllä (alla kuvassa)
Tämä kuva varmisti värin. Etenkin nuolen osoittamat sulat vaalenevat selkeästi keskustaa kohti jättäen reunan rummaksi.
Tässä kuvassa näkyy sekä voimakkaan kuvion epäsymmetrisyys ja tummissa sulissa pienen vaalean keskikohdan.
Komea Naava ja sen vuotava piilohelmiäinen.
Feminiinisen suloinen Tikru-poika.
Veeti
Piun ja Cedricin vispilänkauppaa.
Kerrankin onnistunut kuva vauhtipuikulasta. Hän on siis siniviiriäiskukkoni Rahka. Pääväri on hopea, mutta kellertävät raidat selässä taitavat johtua kulta-väristä eli golden pearlista.
Pariskunta vastavaihdetussa pellavakuivikkeessa. Tässä erässä oli isompaa olkipätkää, joka tuntuu ihanalta jaloissa ja leviää toivottavasti aviaariossa rampatessa hieman vähemmän muualle taloon. *koputtaa puuta
Linssiluteeni Naava, josta kyllä kelpaa räpsiä otoksia.
Vertailussa valkokasvo-harlekiinikoiraat, joilla toisella on dominoivahopea (vasemmalla Aie) ja toisella osittain kadonnut helmiäinen (oikealla Cedric).
Naava ja Möökö.
Cedric ja Piu.
Aie kosiskelemassa. Sillä on sulkasato hieman vaiheessa, mutta kuvassa näkyy kivasti millaiseksi väri on kaksivuotiaalla muuttunut. Aatos taas näyttää hyvin paljon isoisältään Deliriumilta.
Piu on niin tuuheasulkainen tasaisen tumma harmaa, että elän vielä toivossa, että se saisi jälkeläisiä.
Piu kiipeämässä housujani pitkin.
Tikru
Piu puremassa taas sukkiani. Jalostuksessa pyritään siihen, että siiven kärjet asettuvat juuri tällaiseen malliin niin, että kärjet eivät mene ristiin. Se oli yksi ensimmäisiä jalostusominaisuuksia, joita Ida-Emilia Kaukonen neuvoi vuosia sitten arvostamaan linnun terveen rakenteen vuoksi.
Möökön ja Aieen värisävyerot.
Milja, jolla on piilevänä resessiivinen hopea. Milja näyttää enimmäkseen päärynältä, koska sillä on suuri kroppa ja pieni töyhtö. Enemmän kuitenkin hyvää kuin huonoa ja oikeilla valinnoilla voidaan saada jälkeläisillekin sopusuhtaisuutta enemmän.
Miljalla on kaunis helmiäiskuvio: suuri ja selkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti