C-poikue ja kuvapläjäys

Chili uskalsi viimein tasan kuukauden ikäisenä ulos pöntöstä parin päivän kurkkimisen jälkeen. Pöntössä ollessa en ollut vielä varma olisiko kuviointi piilevää helmiäistä vai dominoivahopeaa, mutta etenkin kuvat paljastavat sen tosiaan  hopeaksi. Selän kuviointi on erikoisen epätasaisesti jakautunut enemmän vasempaan siipeen. Kontrasti on erittäin voimakas, enkä ole itse aivan tällaiseen dominoivahopeaan vielä törmännyt. Nyt jo ehti lattian kautta lennähtää yläorrelle, joten reipas töyhtöpää sieltä tuli. Cacao vielä kolistelee pöntössä, mutta taitaa pian tulla perässä. Cacao on tavallinen valkokasvo-harlekiini. DNA-testit lähtevät maanantaina.

Chilillä näkyy kivasti poskilaikut kohta kasvoja vaaleampana samaan tapaan kuin isällään Möököllä (alla kuvassa)

Tämä kuva varmisti värin. Etenkin nuolen osoittamat sulat vaalenevat selkeästi keskustaa kohti jättäen reunan rummaksi.

Tässä kuvassa näkyy sekä voimakkaan kuvion epäsymmetrisyys ja tummissa sulissa pienen vaalean keskikohdan.

Komea Naava ja sen vuotava piilohelmiäinen.

Feminiinisen suloinen Tikru-poika.

Veeti

Piun ja Cedricin vispilänkauppaa.

Kerrankin onnistunut kuva vauhtipuikulasta. Hän on siis siniviiriäiskukkoni Rahka. Pääväri on hopea, mutta kellertävät raidat selässä taitavat johtua kulta-väristä eli golden pearlista.

Pariskunta vastavaihdetussa pellavakuivikkeessa. Tässä erässä oli isompaa olkipätkää, joka tuntuu ihanalta jaloissa ja leviää toivottavasti aviaariossa rampatessa hieman vähemmän muualle taloon. *koputtaa puuta

Linssiluteeni Naava, josta kyllä kelpaa räpsiä otoksia.

Vertailussa valkokasvo-harlekiinikoiraat, joilla toisella on dominoivahopea (vasemmalla Aie) ja toisella osittain kadonnut helmiäinen (oikealla Cedric).

Naava ja Möökö.

Cedric ja Piu.

Aie kosiskelemassa. Sillä on sulkasato hieman vaiheessa, mutta kuvassa näkyy kivasti millaiseksi väri on kaksivuotiaalla muuttunut. Aatos taas näyttää hyvin paljon isoisältään Deliriumilta.

Piu on niin tuuheasulkainen tasaisen tumma harmaa, että elän vielä toivossa, että se saisi jälkeläisiä.

Piu kiipeämässä housujani pitkin.

Tikru

Piu puremassa taas sukkiani. Jalostuksessa pyritään siihen, että siiven kärjet asettuvat juuri tällaiseen malliin niin, että kärjet eivät mene ristiin. Se oli yksi ensimmäisiä jalostusominaisuuksia, joita Ida-Emilia Kaukonen neuvoi vuosia sitten arvostamaan linnun terveen rakenteen vuoksi.

Möökön ja Aieen värisävyerot.

Milja, jolla on piilevänä resessiivinen hopea. Milja näyttää enimmäkseen päärynältä, koska sillä on suuri kroppa ja pieni töyhtö. Enemmän kuitenkin hyvää kuin huonoa ja oikeilla valinnoilla voidaan saada jälkeläisillekin sopusuhtaisuutta enemmän.

Miljalla on kaunis helmiäiskuvio: suuri ja selkeä.

Kannustan hankkimaan esimerkiksi Zooplussasta alle pari euroa maksavia hedelmätikkuja, joita voi käyttää myös leluina. Tässä on luomukuivattua omenaa ja ananasta.

C-poikue

Usvan Chili ja Cacao. Pienemmällä (Cacao) näkyvä kalju läikkä pörrössä saattaa olla hyvin varhainen viite dominoivahopeasta. Ainakin samassa kohdassa viivästynyt sulkatuppien kehitys viittaa väriin. Vauvapörrön osalta en ole nähnyt muiden kertovan aiheesta. Kohtaan kasvaa myöhemmin kyllä höyhenet. Kehittyvä pigmentti vaikuttaa molemmilla myös vaaleammalta kuin harmailla, mutta koska vieressä ei ole suoraa vertailukohtaa, väristä on aina hieman epävarma. Poikaset vaikuttavat kuitenkin samanlaisilta kuin aiemmatkin hopealapseni.

Jos nämäkin ovat dominoivahopeita, ovat kaikki pariskunnan poikaset olleet. Möökö ja Havu ovat saaneet pieniä poikueita johtuen todennäköisesti tavastaan alkaa hautoa tiiviisti heti ensimmäisen muninnan jälkeen, jolloin viimeiset jäävät hedelmöittymättä. Kuitenkin jos parin poikasista 7/7 ovat olleet hopeita, todennäköisyys siihen on ollut vain noin 0,8 % eli kahdeksan tuhannesta. Mielessä kävi jo, että olisiko vaalea Möökö sittenkin tummahko double factor dominoivahopea, mutta koska se on saanut yhtä vaaleita jälkeläisiä, on vain käynyt hyvä tuuri.

Chili tyytyväisenä vatsa täynnä rengastuksen yhteydessä. Chilillä tulee olemaan lähes täysin valkoiset pitkät siipisulat ja töyhtö, kun taas Cacaolla on tummemmat siivet. Molemmilla on tummat läikät poskien ja silmien ympärillä samalla tavalla kuin aiemmillakin poikasilla (ja emoillaan). Poikaset ovat olleet pesätarkastuksien aikana hyvin rauhallisia ja Chili otti rengastuksenkin chillisti. En tule käsittelemään poikasia juurikaan enempää kuin Cacaon rengastuksen ja samalla suoritettavan pönttösiivouksen verran, mutta näillä on potentiaalia kesyyntyä hyvin pöntöstä tulon jälkeen temperamenttinsa puolesta.

Kolme uutta komistusta

Tikru kerjäämässä rapsutuksia

Pitkäaikainen ystäväni lintuharrastuksestani pyysi minua ottamaan pitkäaikaishoitoon muutaman linnuistaan, kun hänellä on liian vähän aikaa opintojen takia pitää niille seuraa. Meille siis muutti kaksi rapsutettavaa harlekiinia Veeti ja Tikru sekä komea valkokasvo-kaneli-harlekiini-helmiäinen Cedric. Lintumäärän lisääntyminen yhtäkkiä niin rajusti tuntui aluksi pieneltä järkytykseltä, mutta kun linnut alkavat löytämään paikkojaan parvesta, aviaariossa on rauhallista. Täytyy pitää vain huoli, että kaikki käsinruokitut tulee rapsutettua päivittäin tasapuolisesti. :> Veetistä ei tullut yhtään kuvaa, sillä se vietti kuvaushetken päässäni.

Piu ja Naava on tosiaan pesimässä. Poistin jonkin aikaa sitten muutaman tyhjän munan pöntöstä, eikä uusia ole vielä tullut. Pari kuitenkin touhuaa pöntön ympärillä ja parittelee, joten toivon tämän yrityksen onnistuvan paremmin kuin keväällä.

Myös pesityssiipeen eristetty yksinäinen kana Vaapukka alkoi hautoa rakentamassaan heinäpesässä, johon siirsin kukon kanssa asustelleen Rahkan pari viikkoa säilytyksessä olleita munia. Vaikea sanoa tuleeko niistä vielä jotain. Rahka on alkanut rikkomaan ja syömään munia, joten hedelmöittyneiden munien saaminen haudottavaksi voi vaatia hieman kikkailua.

Erittäin kaunis ja ryhdikäs Cedric, jota ehkä yritän jossain vaiheessa pariksi Havulle

Cedric muistuttaa hyvin paljon valkokasvo-dominoivahopeitani, koska kadonnut
 helmiäinen tekee liukuvärityksen sulkiin. Cedric on samanvärinen kuin Filo,
mutta värisävy on paljon vaaleampi.

Cedric ei tule kädelle, mutta pyytää silti rapsutuksia.

Cedriciä näyttää kiinnostavan pesityshäkissä oleva Piu, jonka on kasvattanut sama omistaja Tea.

Tikru on Ida-Emilia Kaukosen käsinruokkima harlekiini.

Uusi viiriäiskukkoni Rahka Möökön kanssa ruokailemassa. Molempien väritys on hopea.

Tässä ennen Bambin muuttoa otetussa kuvassa näkyy hyvin sen herkkä väritys.

Ainaista hämmästystä komeudessaan aiheuttava Havu, hopeapoikieni äiti.

Pöhkö Piu...

Lopuksi muutamia kuvia viidakostani, joka tuottaa myös linnuille chilejä, basilikaa, malabarin pinaattia ja satunnaisia muita tuoreruokia:

Tikru

Epäkesyn neitokakadun häkitys

Kuinka moni kasvattaja voi jopa maailmanlaajuisesti sanoa luovuttaneensa emojen kasvattamat poikasensa uusiin koteihin ottamatta niitä koskaan käsin kiinni? Minulle on joskus vaikeaa hehkuttaa omaa onnistumistani, mutta nyt olen niin suunnattoman ylpeä onnistumisestani, että sallin sen itselleni. B-poikueen molemmat poikaset on nyt luovutettu uusille omistajilleen, eikä kumpaakaan siirretty matkahäkkeihin kiinniottamalla tai kädellä siirtämällä, vaan molemmat houkuteltiin palkkioin kannustamalla niihin omaehtoisesti.

Kuvia Bambista (dominoivahopea-harlekiini), taustalla Halla (valkokasvo-kaneli-harlekiini-helmiäinen)

Houkuttelin aluksi Bambia (Usvan Bailando) häkkiin herkkujen avulla muutaman päivän ennen sovittua hakuajankohtaa. Bambi ei koskaan ollut ollut varsinaisessa häkissä kasvettuaan aviaariossa, joten täytin hieman suuremman häkin hirssintähkillä ja varsinaisella ruokalautasella. Varmistin, että tottuneemmat näyttivät esimerkkiä käymällä häkissä ruokailemassa, jotta linnut eivät arkuuttaan jäisi tyhjin vatsoin. Lisäksi tarjoilin kuivaruoan kerran päivässä normaalisti, jotta kaikki varmasti saisivat syötävänsä. Tuoreruokaa oli tarjolla jatkuvasti helpommin saatavasti ja pellavakuivikkeissa oli joka tapauksessa runsaasti irtosiemeniä, joten minkäänlaista nälkiinnyttämistä en harjoittanut.

Kun olin sovittua päivää edeltävänä yönä silmät ristissä kuuden-seitsemän tunnin jälkeen hirssien kanssa houkuttelemassa oikeita lintuja häkkiin, jouduin dilemman eteen: joko ottaisin kotia vaihtavat linnut kiinni pimeässä pyyhkeen avulla tai tuottaisin ostajille pettymyksen ilmoittamalla tapaamisen siirtymisestä. Mietin hetken. Juuri tässä asiassa haluan erottua linnun myyjänä ja kasvattajana eläinkauppiaista tai keskieurooppalaistyyppisistä tarhakasvattajista: linnun etu menee ihmisten edun edelle!

Laitoin innokkaat uudet omistajat pettymään ja odottamaan vielä viikon. Pitkästyttävän, tuskastuttavan, hermoja raastavan ja aikaa vievän houkuttelun, palkitsemisen, odottelun ja ideoinnin seurauksena minulla oli monen toiston jälkeen oikea nimeltä kutsuttu nuorikko häkissä niin, ettei se yhdistänyt minua lainkaan kiinnijäämiseen!

Jes!

Vaikka sekä myyjä että ostaja joutuisivat odottelemaan kuukaudenkin linnun saamista pakottamatta häkkiin, on linnun kotiutumisen ja ihmisiin luottamuksen kannalta valtava merkitys onko se otettu väkisin jo muutenkin stressaavan muuton yhteydessä kiinni käsin vai ei.

Joskus sairas- tai muissa hätätapauksissa lintu on otettava kiinni keinoja kaihtamatta. Tulee mieleen esimerkkejä, joissa lintu vuotaa verta, toisilleen vaaralliset lajit ovat päässet samaan häkkiin, tulipalovaara tai teflonhöyryjen pääsy lintujen tiloihin, jolloin kesyyntyminen ja luottamus ovat tärkeyslistalla toisena. Kuitenkin niissä tapauksissa, joissa ainoa vaara on ihmisen kärsimättömyyden tuska, oikeat valinnat voivat mahdollistaa linnun hyvinvoinnin ja vähemmän stressitason lemmikkinä pitkän ajan päähän.

Tipsu ja Bambi päätyivät yhdessä todella hyvään kotiin, jossa saavat olla jatkuvasti vapaana kahden lajitoverinsa kanssa.

"Villin" linnun häkitys

Lemmikkilinnut Suomessa ovat aina syntyneet lemmikkioloissa. Villillä linnulla viitataankin puhekielessä yksilöihin, jotka eivät ole käsikesyjä. Paras tapa toimia linnun kanssa, joka ei ole kesy, on kouluttaminen käyttäen vahvisteina palkkioita (useimmiten herkullista ruokaa, kuten neitokakadujen kohdalla hirssiä tai paloiteltuja auringonkukansiemeniä). Tässä on kuitenkin eräs tapa yrittää häkittää tottumaton lintu esimerkiksi muuttoa varten ilman ylimääräistä stressiä (ei siis koulutusohje):

Tärkein sääntö: Älä ikinä jätä valvomatta naruja linnun ulottuville!  Lintu kuin lintu sotkeentuu helposti periksiantaviin naruihin, nyöreihin ja lankoihin ja pahimmillaan kuristuu hengiltä.

1. Aseta matkahäkkiin orsi siten, että siihen on helppo siirtyä suoraan luukulta. Kuvan mukaisesti voi tukea luukun pysymään puoliavoinna.

2. Täytä häkki ruhtinaallisesti lintusi mieliruoalla. Hirssi on usein helppo valinta. Lyhyellä (max pari tuntia) aikavälillä voit ottaa muualta lintujen tiloista ruoat pois. Jätä vesiastia! Pidemmällä aikavälillä jätä perusruoka, mutta tarjoa parhaimmat ruoat ainoastaan häkissä (= häkki on houkuttelevampi kuin perusruokakuppi).

3. Punainen lanka demonstroi narua, jolla luukun voi sulkea kauempaa (omassa tapauksessani aviaarion ulkopuolelta). Tarkoitus on, että linnun uskallettua häkkiin ihminen ei lähestymällä luukkua sulkemistarkoituksessa pelota lintua pakoon. Mitä kauempana olet "ansasta", sitä heikommin kiinni jäävä lintu yhdistää negatiivisen tapahtuman sinuun.

4. Odota. Odota kärsivällisesti tunteja päivässä. Älä näytä linnulle kärsimättömyyttäsi. Viheltele, juttele, osoita elekielelläsi tilanteen olevan vaaraton. Poista narut aina kun kyllästyt siltä päivältä odottelemaan.

5. Onnistu saamaan lopulta lintu häkkiin! Sulje luukku. Poista narut. Lintu on valmiina uuteen kotiinsa, terveystarkastukseen tai muuttoon ilman merkittävää traumaa. Tarkista, että pohja ja luukut pysyvät siirron aikana varmasti kiinni. Käytä tarvittaessa pohjan ali kulkevia kiinnitysnyörejä ja lukkoja luukkuihin.

6. Perehdy koulutustapaan nimeltään positiivinen vahvistaminen ja aloita pitkäjänteinen koulutus, jotta seuraava kerta olisi helpompi. Villiäkin lintua voi kouluttaa esimerkiksi target-kepin ja naksuttimen avulla.